Allegro on yksi yleisimmistä länsimaisen klassisen musiikin tempomerkinnöistä. Sitä esiintyy usein sinfonioiden, sonaattien, konserttojen ja muiden instrumentaalikappaleiden osissa sekä oopperoissa, oratorioissa ja muissa lauluteoksissa.
Termi "allegro" tulee italian sanasta "allegro", joka tarkoittaa "iloinen", "eloisa" tai "iloinen". Tämä kuvastaa kirkasta, pirteää luonnetta, joka tyypillisesti liittyy allegrotempoiseen musiikkiin.
Allegro erotetaan usein muista tempomerkinnöistä, kuten Adagio (hidas ja siro), Andante (kohtalainen tempo) ja Presto (erittäin nopea).
Tässä muutamia esimerkkejä allegrotempoisista musiikkikappaleista:
1. "Allegro" Beethovenin sinfoniasta nro 5 c-molli
2. "Allegro con brio" Mozartin sinfoniasta nro 40 g-molli
3. "Allegro vivace" Haydnin jousikvartetista C-duuri op. 76, nro 3
4. "Allegro ma non troppo" Bachin Brandenburgin konsertosta nro 3 G-duuri
5. "Allegro furioso" Vivaldin viulukonsertosta a-molli op. 3, nro 6