Sukupuolten välisiä rooleja käytettiin alun perin keinona kiertää sosiaalisia normeja ja teatterisäännöksiä. 1700-luvun alussa naiset eivät saaneet esiintyä lavalla, ja miesnäyttelijät valittiin usein naisrooleihin esittämään sankarittaria, piikoja ja noitia. Tämä käytäntö mahdollisti suuremman joustavuuden ja luovuuden castingissa ja tarinankerronnassa.
Ajan myötä sukupuolten välisistä rooleista tuli olennainen osa pantomiimin teatteriperinnettä. Nämä roolit esittelivät miesnäyttelijöiden monipuolisuutta ja koomisia taitoja, jotka usein liioittivat naisellisia tapoja ja fyysisiä ominaisuuksia humoristisen vaikutelman saavuttamiseksi. Sukupuolten välisten hahmojen esittäminen mahdollisti myös satiiriset ja kumoukselliset kommentit sukupuolirooleista ja sosiaalisista sopimuksista.
Nykyaikaisissa pantomiimeissa sukupuolten välisten roolien käyttö on vähemmän yleistä kuin aikaisemmin, mutta se on silti edelleen viittaus genren historiallisiin juuriin. On kuitenkin tapahtunut muutos kohti suurempaa inklusiivisuutta ja edustusta, ja naispuoliset esiintyjät ovat ottaneet myös miesrooleja haastaen perinteiset sukupuolistereotypiat.
Sukupuolten väliset roolit pantomiimissa ovat edistäneet pantomiimin kestävää suosiota tarjoamalla komediallista helpotusta, lisäämällä kerroksia ironiaa ja symboliikkaa sekä edistämällä leikkisyyden ja mielikuvituksellisen muutoksen ilmapiiriä. Ne ovat edelleen olennainen osa pantomiimigenreä, ja ne ilmentävät sen perinnettä omaksua teatraalinen ja fantastinen.