Kuolemansa jälkeen Susie tyytyy vähitellen uuteen olemassaoloonsa "välissä". Hän tarkkailee perhettään, luokkatovereitaan ja ystäviään, kun he liikkuvat elämässään ilman häntä. Susien näkökulma muuttuu viattomasta tarkkailijasta kypsempään ja ymmärtäväisempään sieluun.
Hänen muutoksensa näkyy selvimmin tavoissa, joilla hän on vuorovaikutuksessa rakkaidensa kanssa. Alussa hän kamppailee kommunikoinnissa heidän kanssaan ja tuntee olonsa eristettyksi heidän elämästään. Tarinan edetessä Susie kuitenkin oppii tavoittamaan perheensä ja ystäviensä unelmien, muistojen ja visioiden kautta.
Lisäksi Susie tulee yhä enemmän tietoiseksi oman elämänsä ja kuolemansa merkityksestä. Hän alkaa ymmärtää, kuinka tärkeää on vaalia jokaista hetkeä ja elää täysillä. Tämä uusi viisaus muokkaa hänen vuorovaikutustaan muiden kanssa ja antaa hänen löytää sulkeutumisen ja paranemisen.
Romaanin loppuun mennessä Susie on omaksunut roolinsa tarkkailijana ja suojelijana. Hän on oppinut ymmärtämään olemassaolonsa tarkoituksen siltä väliltä ja oppinut löytämään ilon luomistaan yhteyksistä. Susien muuttuminen viattomasta tytöstä viisaaksi ja myötätuntoiseksi sieluksi on yksi romaanin keskeisistä teemoista, ja se muistuttaa syvällisistä muutoksista, joita elämä ja kuolema voivat tuoda.