Hänet esitellään kauniina ja lumoavana naisena, jolla on pitkät, sitomattomat hiukset ja ääni, joka "sai [ritarin] kihelmöimään halusta". Hänen fyysinen viehätyksensä ja eteerinen läsnäolo kiehtovat ritarin ja vetävät hänet maailmaansa. Hän houkuttelee hänet jättämään maallisen valtakuntansa ja seuraamaan häntä lumouksen ja kauneuden valtakuntaan.
Runon edetessä käy selväksi, että nainen ei ole sitä miltä hän näyttää. Hän johdattaa ritarin pimeään ja autioon paikkaan, jossa hän joutuu loukkuun painajaismaiseen todellisuuteen. Hänestä tulee armoton, sydämetön hahmo, joka nauttii ritarin kärsimyksestä ja lopullisesta kuolemasta.
Nainen symboloi petollista ja tuhoisaa voimaa, joka edustaa vaaroja, joita syntyy ylivoimaisille haluille ja järjen hylkäämisestä. Hän ilmentää ajatusta, että kauneus voi olla houkuttelevaa, mutta ohikiitävää, ja usein kätkee pinnan alle piilotetun ja pahaenteisen totuuden.
Runossa naista kutsutaan nimellä "La Belle Dame sans Merci", joka tarkoittaa "kaunis nainen ilman armoa". Tämä otsikko itsessään ennakoi hänen sisällään olevaa petollista ja anteeksiantamatonta luonnetta.