1. Muinainen Kreikka (5. vuosisata eKr.):Muinaisessa Kreikassa tanssia arvostettiin ja pidettiin kiinteänä osana teatteria, uskonnollisia rituaaleja ja festivaaleja. Kreikkalaiset kehittivät erilaisia tanssin muotoja, kuten teatteritanssia ja sosiaalista tanssia, ja vakiinnuttivat tanssin taidemuodoksi musiikin ja runouden rinnalle.
2. Renessanssikausi (1300-1600-luku):Renessanssin aikana Euroopassa tanssi koki elpymistä ja nousi esiin sosiaalisena toimintana ja viihteenä. Tanssikäsikirjoja julkaistiin, ja ammattitanssijat alkoivat esiintyä hovitilaisuuksissa ja sosiaalisissa tapahtumissa.
3. Baletti 1500-luvulla:Baletti syntyi erilliseksi taidemuodoksi 1500-luvulla, ja se liitettiin ensisijaisesti Italian renessanssin hoviin. Se yhdisti teatterielementtejä, musiikkia ja tanssia, ja siitä tuli vakiintunut taidemuoto Euroopassa.
4. Moderni tanssi (1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku):1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa moderni tanssi nousi liikkeeksi, joka irtautui perinteisestä baletista. Modernin tanssin pioneerit, kuten Isadora Duncan ja Martha Graham, hylkäsivät tiukat klassiset tekniikat ja tutkivat ilmeikkäitä, luonnollisia liikkeitä.
5. Nykytanssi (1900-luvun puolivälistä eteenpäin):Nykytanssi syntyi 1900-luvun puolivälissä genrenä, joka sisälsi laajan valikoiman tyylejä ja tekniikoita yhdistäen elementtejä eri tanssimuodoista. Se haastoi perinteiset rajat ja hämärsi rajat eri tanssialojen välillä.
Nämä kehityssuunnat ja liikkeet läpi historian ovat edistäneet tanssin tunnustamista taidemuotona ja sen jatkuvaa kehittymistä ilmaisukykyisenä ja taiteellisena käytäntönä.