1. Varhaiset kirjoitukset:Varhaisimmat tunnetut tanssia koskevat kirjoitukset juontavat juurensa antiikin kreikkalaiselta filosofilta Platonilta, joka käsitteli tanssia teoksessaan "The Laws" (n. 350 eaa.). Muita tanssin mainitsevia varhaisia tekstejä ovat Raamattu, Han-dynastian kiinalaiset tekstit (n. 206 eaa. - 220 jKr.) ja intialaiset tekstit, kuten Natyashastra (n. 2. vuosisadalla eaa. - 2. vuosisadalla jKr.).
2. Renessanssi- ja barokkikausi:Renessanssin ja barokin aikana (1300-1700-luvuilla) tanssista tuli yhä suositumpi viihteen ja sosiaalisen toiminnan muotona. Tämä johti useiden tanssikäsikirjojen julkaisemiseen, kuten Domenico da Piacenzan "De arte saltandi et choregraphiae" (1455) ja Fabritio Caroson "Il Ballarino" (1581). Nämä käsikirjat kuvailivat sen ajan eri tansseihin liittyvät askeleet, tekniikat ja sosiaalinen etiketti.
3. 1800-luku:1800-luvulla baletti ja moderni tanssi kehittyivät sekä tanssikritiikki ja stipendiaatti. Ranskalainen kriitikko Jean-Georges Noverre julkaisi vaikutusvaltaisen tutkielmansa "Letters on Dancing and Ballets" (1760), joka kannatti tanssin yhdistämistä musiikkiin ja draamaan. Yhdysvalloissa tanssihistorioitsija John Martin kirjoitti laajasti tanssista, ja hänen kirjaansa "The Dance" (1936) pidetään alan merkittävänä teoksena.
4. 1900-luku ja sen jälkeen:1900-luvulla kiinnostus tanssia kohtaan kasvoi, kun yliopistoihin perustettiin tanssiosastoja, tanssilehtien ja -julkaisujen lisääntyminen sekä uusia lähestymistapoja tanssin historiaan. Alan merkittäviä hahmoja ovat tanssihistorioitsijat Selma Jeanne Cohen, Doris Humphrey ja Susan Leigh Foster. Tanssin historia kehittyy jatkuvasti, ja uutta tutkimusta ja stipendejä ilmaantuu koko ajan, mikä edistää ymmärrystämme tanssin historiasta ja kulttuurisesta merkityksestä.