Panic at The Disco tunnetaan kokeellisesta soundistaan, joka sisältää elementtejä popista, rockista ja jopa elektronisesta musiikista. Bändin musiikki pohtii usein rakkauden, menetyksen ja identiteetin teemoja. Jotkut heidän ainutlaatuisista soundinsa esittelevistä kappaleistaan ovat "I Write Sins Not Tragedies", "Nine In The Afternoon" ja "High Hopes".
Toisaalta Fall Out Boylle on ominaista energinen pop-punk ja vaihtoehtoinen rock-soundi. Heidän musiikkiaan leimaavat usein tarttuvat melodiat, suhteelliset sanoitukset ja dynaamiset instrumentaalit. Jotkut heidän fanien suosikkikappaleistaan ovat "Sugar We're Goin Down", "Thnks fr th Mmrs" ja "Centuries".
Loppujen lopuksi se, mikä bändi on "parempi", riippuu yksittäisen kuulijan musiikillisesta mausta ja mieltymyksistä. Panic at the Discon fanit voivat arvostaa heidän eklektistä ja kokeellista lähestymistapaansa musiikkiin, kun taas Fall Out Boyn fanit voivat nauttia yhtyeen energisestä, hymneisestä soundista. Molemmilla yhtyeillä on ainutlaatuiset vahvuutensa ja panoksensa musiikkiteollisuuteen, ja heidän faninsa ovat todennäköisesti intohimoisia omista mieltymyksistään.