1. Ilman luominen :Sävy määrittää näytelmäkirjailijan suunnitteleman tunnelman ja tunnelman. Se voi olla muun muassa traagista, koomista, vakavaa, kyynistä, sarkastista, lyyristä tai absurdia. Sävy auttaa luomaan pohjan tulevalle tarinalle.
2. Hahmon kehittäminen :Sävy edistää hahmojen kehitystä paljastamalla heidän tunnetilojaan, asenteitaan ja motiivejaan. Hahmojen dialogi, toiminta ja vuorovaikutus vaikuttavat kaikki yleiseen sävyyn ja syventää ymmärrystämme siitä, keitä he ovat.
3. Kuvan eteneminen :Sävy voi signaloida muutoksia juonen rakentamalla jännitystä tai jännitystä, ennakoimalla tapahtumia ja osoittamalla käännekohtia kerronnassa.
4. Teemat ja viestit :Sävy voi korostaa ja parantaa draaman teemoja ja viestejä. Vakava sävy saattaa korostaa painavaa aihetta, kun taas komedia sävy saattaa välittää kevyemmän viestin.
5. Yleisön reaktio :Sävy herättää yleisössä tiettyjä tunnereaktioita. Näytelmäkirjailija voi saada aikaan myötätuntoa, pelkoa, iloa, huvia tai ajatuksia herättävää epämukavuutta draaman sävyllä.
6. Dramaattiset laitteet :Sävy välitetään usein dramaattisilla välineillä, kuten symbolismilla, kuvilla, kielellä ja lavastusilla. Esimerkiksi tummat, synkät asetukset voivat luoda synkän sävyn, kun taas kirkkaat, iloiset sävyt voivat luoda optimistisen.
7. Kirjoittajan ääni :Näytelmäkirjailijan persoonallinen tyyli ja näkökulma näkyvät usein hänen sävyvalinnassaan. Eri näytelmäkirjailijat käyttävät erilaisia sävyjä välittääkseen omia näkökulmiaan ja viestejään.
8. Tyylilajit :Sävy määräytyy usein näytelmän genren mukaan. Esimerkiksi tragedialla on tyypillisesti synkkä sävy, kun taas komediassa on kevyempi, humoristinen sävy.
9. Sopeutuminen :Kun draamaa mukautetaan mediasta toiseen (kuten romaanista näytelmään tai näytelmästä elokuvaan), sävyä voidaan säätää uuden välineen vahvuuksien ja rajoitusten mukaan.
10. Yleisön odotukset :Ääni voi vastata kohdeyleisön odotuksia. Esimerkiksi lasten näytelmässä voi olla kevytmielinen sävy, kun taas aikuisille tarkoitettu draama voi olla vakavampaa.