"Mutta, pehmeä! Mikä valo tuon ikkunan läpi rikkoutuu?
Se on itä, ja Julia on aurinko.
Nouse, kaunis aurinko, ja tapa kateellinen kuu,
Joka on jo sairas ja kalpea surusta,
Että sinä, hänen piika, olet paljon oikeudenmukaisempi kuin hän:
Älä ole hänen palvelijattarensa, sillä hän on kateellinen;
Hänen vestaalivärinsä on vain sairas ja vihreä,
Ja sitä käyttävät vain tyhmät. Heitä se pois.
Se on rouvani; Oi, se on minun rakkaani!..." (2.2.2-8)