Mikä oli yksinpuhelu maapalloteatterissa?

Sololause Globe-teatterissa oli puhe, jonka piti yksi näyttelijä, yleensä päähenkilö, ollessaan yksin lavalla. Sitä käytettiin paljastamaan hahmon ajatuksia ja tunteita tai kommentoimaan näytelmän toimintaa. Soliloquies käytettiin usein Shakespearen näytelmissä, ja ne esitettiin eri tyyleissä intohimoisesta ja tunteellisesta pohdiskelevaan ja filosofiseen. Tässä on muutamia esimerkkejä:

- Hamletin "Olla tai ei olla" -soolopuhe näytöksessä 3, kohtaus 1:"Olla vai ei olla, se on kysymys."

- Macbethin "Onko tämä tikari, jonka näen edessäni?" monologia näytöksessä 2, kohtaus 1:"Onko tämä tikari, jonka näen edessäni, kahva kättäni päin?"

- Kuningas Learin "Blow, winds, and crack your posket!" monologi näytöksessä 3, kohtaus 2:"Puuta, tuulet ja halkeile poskesi! Raivo, puhalla! Kaihit ja hurrikaanit, juokse Kunnes olet kastanut tornimme, hukuttanut kukot! Sinä röyhkeä ja ajatteleva... teloittavat tulipalot, kuriirit tammea halkovien salamoiden luo, laula minun valkoinen pääni, ja sinä, kaikkea ravisteleva ukkonen, lyö maailman paksua pyöreää!