1. Muinaiset rituaalit: Varhaiset draaman muodot saivat alkunsa uskonnollisista rituaaleista ja seremonioista, joissa tarinankerronnalla, musiikilla ja tanssilla oli merkittävä rooli. Muinaiset kulttuurit, kuten kreikkalaiset, roomalaiset, egyptiläiset ja afrikkalaiset, käyttivät näitä rituaaleja kunnioittamaan jumalia, juhlimaan juhlia ja opettamaan moraalisia opetuksia.
2. Sesonkifestivaalit: Vuodenaikojen festivaaleilla, kuten sadonkorjuujuhlilla tai kevätpäiväntasauksella, oli myös teatterielementtejä. Nämä festivaalit sisälsivät usein tarinoita, lauluja ja esityksiä, joissa juhlittiin luontoa, hedelmällisyyttä ja yhteisön elämää.
Miimi ja farssi:
3. Mime: Miimi oli suosittu fyysisen teatterin muoto muinaisessa Kreikassa ja Roomassa. Siihen osallistui näyttelijöitä, jotka käyttivät kehon liikkeitä, eleitä ja ilmeitä välittääkseen tarinoita ja tunteita puhumatta. Mime keskittyi usein humoristisiin tilanteisiin tai satiirisiin yhteiskunnan kuvauksiin.
4. Farssi: Farssi oli koominen teatterin muoto, joka syntyi keskiajalla. Sille oli ominaista liioiteltu hahmo, fyysinen huumori ja naurettavat tilanteet. Farsseja esittivät usein matkustavat näyttelijäryhmät, ja ne olivat suosittuja tavallisten ihmisten keskuudessa.
Uskonnollinen draama:
5. Mystery Plays: Mysteerinäytelmät olivat uskonnollisia näytelmiä, joita esitettiin keskiaikaisessa Euroopassa. Ne kuvasivat tarinoita Raamatusta tai pyhien elämää. Mysteerinäytelmät sisälsivät usein useita jaksoja, ja ne esitettiin julkisilla aukioilla.
6. Moraalipelit: Moraalinäytelmät olivat myös yleisiä keskiajalla. Nämä näytelmät kuvasivat allegorisesti hyvän ja pahan taistelua ihmissieluista. Hyveet ja paheet henkilöllistyivät hahmoiksi, ja näytelmissä välitettiin moraali- ja uskonnollisia opetuksia.
Kreikkalainen teatteri:
7. Kreikkalainen tragedia: Muinainen Kreikka synnytti muodollisen draaman kreikkalaisten tragedioiden muodossa. Näytelmissä tutkittiin vakavia teemoja, kuten kohtaloa, oikeutta sekä jumalten ja ihmisten välisiä konflikteja. Kreikkalaisten tragedioiden merkittäviä näytelmäkirjailijoita olivat Sofokles, Aischylos ja Euripides.
8. Kreikkalainen komedia: Kreikkalaiset komediat olivat vähemmän synkkiä kuin tragediat, ja niissä oli usein satiirisia elementtejä. He esittelivät nokkelaa dialogia, liioiteltuja hahmoja ja yhteiskuntakritiikkiä. Aristophanes oli yksi tunnetuimmista kreikkalaisista komedianäytelmäkirjoittajista.
Nämä varhaiset draaman muodot loivat pohjan teatterin kehittymiselle taidemuotona. He esittelivät tarinankerronnan, esityksen ja spektaakkelin voimaa, joka jatkoi kehitystä ja vaikutti myöhempään teatteriperinteeseen maailmanlaajuisesti.