Tragedian ensisijainen tavoite on esittää jalon tai näkyvän hahmon kaatuminen kohtalon, moraalisten virheiden tai harkintavirheiden vuoksi. Tämän romahduksen kautta tragediat tutkivat ihmisen olemassaoloa, moraalisia ongelmia ja yleismaailmallisia teemoja, kuten oikeudenmukaisuutta, kunnianhimoa, rakkautta ja menetyksiä.
Nähdessään traagisen sankarin kamppailuja ja kärsimystä yleisö tuntee empatiaa ja surua. Tähän sääliin liittyy kuitenkin usein ihailua päähenkilön jaloja ominaisuuksia kohtaan ja voimaa vastoinkäymisissä. Tragedioiden tarkoituksena on provosoida kriittistä ajattelua ja emotionaalista osallistumista sen sijaan, että ne aiheuttaisivat masennusta.
Emotionaalinen reaktio tragediaan on katarsista; sen avulla yleisö voi vapauttaa voimakkaita tunteita, kuten sympatiaa, surua ja pelkoa turvallisessa ja kontrolloidussa ympäristössä. Tämän katarsisin kautta tragediat voivat viime kädessä kohottaa yleisön henkeä tarjoamalla näkemystä ihmisluonnosta ja rohkaisemalla itsereflektioon ja mietiskelyyn.
Vaikka tragediat käsittelevätkin raskasta aihetta ja esittävät vaikeita olosuhteita, niiden tarkoitus ei ole pelkästään masentaa yleisöä. He tutkivat monimutkaisia eksistentiaalisia teemoja ja inhimillisiä kokemuksia tarjoten syvän tunneresonanssin hetkiä ja ajatuksia herättäviä ideoita, jotka voivat stimuloida henkilökohtaista kasvua ja ymmärtämään ihmisen tilaa.