Thurber käyttää tätä humoristista skenaariota korostaakseen, kuinka kieli ja havainto voivat olla subjektiivisia ja joskus johtaa väärinkäsityksiin. Vaimon vaatimus kutsua lintua "kissalintuksi" heijastaa hänen näkökulmaansa ja uskomuksiaan objektiivisesta totuudesta riippumatta. Tarina korostaa täsmällisen tiedon välittämisen haastetta, etenkin kun käsitellään monimutkaisia käsitteitä tai tilanteita.
Lisäksi Thurber tutkii kielen roolia kokemustemme muovaamisessa. Tapa, jolla vaimo viittaa lintuun, vaikuttaa siihen, kuinka hän ja hänen miehensä näkevät sen. Thurber korostaa kielen voimaa vaikuttaa ajatuksiimme, tunteisiimme ja käyttäytymiseemme, vaikka se olisi irrallaan objektiivisesta todellisuudesta.
Viime kädessä "Kissalintu" on kevytmielinen tutkimus inhimillisen viestinnän monimutkaisuudesta sekä kielen ja havainnon subjektiivisesta luonteesta.