Kehäkukkakuvien kuvaukset ja kuvaukset lisäävät toivoa ja joustavuutta. Kukkia kuvataan "palaviksi" ja "raivoiksi", mikä symboloi Lizabethin päättäväisyyttä ja voimaa vastoinkäymisissä. Tapa, jolla hän huolella hoitaa ja suojelee kehäkukkasia, edustaa hänen kykyään löytää lohtua ja kauneutta vaikeissakin olosuhteissa.
Tarinassa on kuitenkin taustalla myös melankolian tunne. Lizabethin perhe kamppailee saadakseen toimeentulonsa, ja hänen isänsä työttömyys ja alkoholismi heittävät varjon heidän elämäänsä. Kontrasti eloisten kehäkukkasten ja köyhyyden ankaran todellisuuden välillä korostaa Lizabethin tilanteen katkeransuloista luonnetta.
Lisäksi tarinan johtopäätöksessä on aavistus tragediaan. Äkillinen myrsky tuhoaa Lizabethin kehäkukkaset, mikä symboloi toivon haurautta ja pysymättömyyttä ankarissa todellisuuksissa. Silti, jopa tällä menetyksen hetkellä, Lizabeth löytää voimaa ja päättäväisyyttä jatkaa, mikä heijastaa ihmisen kestävää sitkeyttä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "Marigoldsissa" luotu tunnelma on herkkä tasapaino toivon ja melankolian välillä, ja se esittelee päähenkilön kykyä löytää kauneutta ja voimaa köyhyyden ja vastoinkäymisten keskellä.