1. Kohtalo ja kohtalo :Jotkut saattavat väittää, että kohtalo tai kohtalo on lopullinen voima, joka ohjaa näytelmän tapahtumia. Montaguejen ja Capulettien välinen jatkuva riita sekä Romeon ja Julian välinen huono-onninen rakkaus näyttävät olevan ihmisen hallinnan ulkopuolella olevien voimien määräämiä.
2. Kaksi perhettä :Montaguen ja Capuletin perheillä on merkittävä vastuu tragediasta. Heidän pitkäaikainen kiistansa, joka on täynnä väkivaltaa ja vihaa, luo ympäristön, jossa rakkaus on kiellettyä ja siitä seuraa äärimmäisiä seurauksia.
3. Friar Laurence :Friari Laurencen aikomukset saattoivat olla hyviä, mutta hänen toimintansa myötävaikuttavat valitettaviin tapahtumiin. Hänen salainen Romeon ja Julian avioliitto, vaikkakin halusta yhdistää heidät, kostautuu lopulta ja johtaa uusiin väärinkäsityksiin ja komplikaatioihin.
4. Kommunikoinnin puute :Väärin kommunikaatio ja kyvyttömyys välittää tehokkaasti tunteita ja aikomuksia on ratkaisevassa roolissa tragediassa. Jos hahmot, kuten Romeo, Julia ja Friar Laurence, olisivat voineet kommunikoida avoimemmin, lopputulos olisi voinut olla erilainen.
5. Romeo ja Julia itse :Romeon ja Julian impulsiivisilla ja intohimoisilla toimilla on myös merkittävä osa heidän romahtamisessaan. Heidän päätöksensä riistää henkensä pikemminkin kuin kohdata tekojensa seuraukset, korostaa heidän emotionaalista kypsyyttään ja seurausten ymmärtämisen puutetta.
Lopulta näytelmä ehdottaa, että yhteiskunnallisten paineiden, perhekonfliktien, yksilöllisten valintojen ja traagisten olosuhteiden yhdistelmä johtaa Romeon ja Julian kuolemaan. Se on varoittava kertomus vihan tuhoavasta luonteesta, rakkauden voimasta ja ihmisen olemassaolon hauraudesta.