Kuoro: He sisälsivät kuoron, joka kommentoi toimintaa, tarjosi kontekstin ja ilmaisi kollektiivisia tunteita.
Myytit ja legendat: Kreikkalaiset draamat saivat usein inspiraatiota yleisön tuntemista myyteistä ja legendoista, mikä teki tarinoista samankaltaisia.
Traaginen sankari: Päähenkilö, usein jalo hahmo, jolla on traaginen virhe, koki romahtamisen omien toimiensa tai olosuhteiden vuoksi, mikä johti heidän traagiseen kohtaloonsa.
Kohtalo ja kohtalo: Kreikkalaiset draamat tutkivat teemoja kohtalosta, jumalallisesta väliintulosta ja kohtalon roolista ihmiselämän muovaamisessa.
Hubris ja Nemesis: Hubris (liiallinen ylpeys) ja vihollinen (kosto) oli yhteinen teema, joka korosti ylimielisyyden seurauksia ja maltillisuuden tarvetta.
Esteettinen kauneus: Kreikkalaiset draamat tunnettiin runollisesta kielestä, kaunopuheisista puheistaan ja harmonisesta rakenteestaan, mikä osoitti suurta arvostusta esteettiselle kauneudelle ja käsityötaiolle.
Koulutusarvo: Kreikkalaisia näytelmiä pidettiin tärkeänä osana koulutusta, juurruttaen moraalisia arvoja, edistämään kriittistä ajattelua ja vahvistamaan yhteiskunnallisia normeja.
Taiteellinen ilmaisu: Kreikkalaiset draamat mahdollistivat kokeilun, luovuuden ja monimutkaisten teemojen tutkimisen, mikä teki niistä merkittäviä taiteellisia ilmaisuja.
Alkuperä rituaaleista: Jotkut tutkijat uskovat, että kreikkalaiset draamat saivat alkunsa muinaisista uskonnollisista rituaaleista ja festivaaleista, joilla kunnioitettiin jumalia, kuten Dionysosta, viinin ja hedelmällisyyden jumalaa.