- Hubris: Antigone osoittaa ylimielisyyttä uhmaamalla maan lakia hautaakseen veljensä Polynikeksen. Hän uskoo, että hänen velvollisuutensa perhettään kohtaan on lakia tärkeämpi, ja hän on valmis uhraamaan itsensä täyttääkseen velvollisuutensa.
- Hamartia: Antigonen hamartia tai traaginen virhe on hänen liiallinen ylpeytensä ja itsepäisyys. Hän on niin vakuuttunut olevansa oikeassa, että hän ei halua kuunnella järkeä, vaikka se tulisikin niiltä, joita hän rakastaa ja kunnioittaa. Tämä johtaa lopulta hänen kaatumiseensa.
- Peripeteia: Peripeteia eli onnen kääntyminen tapahtuu, kun Antigone vangitaan ja tuomitaan kuolemaan. Tämä tapahtuma merkitsee näytelmän käännekohtaa, koska se johtaa Antigonen traagiseen loppuun.
- Katarsis: Kattarsisi tai emotionaalinen vapautuminen tapahtuu, kun Antigone kuolee. Hänen kuolemansa on sekä tragedia että voitto, sillä se edustaa hänen lopullista voittoaan voimista, jotka olisivat sortaneet häntä.
Antigone on monimutkainen ja monipuolinen hahmo, joka on sekä ihailtava että virheellinen. Hänen traaginen tarinansa on varoitus röyhkeyden ja ylpeyden vaaroista, mutta se herättää myös toivoa, että ihmishenki voi voittaa vastoinkäymisiäkin.