1. Traaginen sävy: Kokonaisnäytelmä saa traagisen sävyn, sillä se pyörii näkyvän hahmon – Julius Caesarin – kaatumisen ympärillä. Näytelmä esittelee traagisia seurauksia, jotka syntyvät Caesarin kunnianhimosta, hallitsemattomasta vallasta ja siitä johtuvista poliittisista salaliitoista. Yleisö todistaa voimakkaan yksilön nousua ja laskua sekä sen vaikutusta hahmoihin ja koko roomalaiseen yhteiskuntaan.
2. Poliittinen ja kiehtova sävy: Julius Caesar sukeltaa syvästi poliittisiin teemoihin tutkien vallan dynamiikan, manipuloinnin ja salaliiton monimutkaisuutta poliittisessa kontekstissa. Näytelmä kuvaa eri hahmojen poliittista kilpailua, ryhmittymiä ja henkilökohtaisia tavoitteita luoden jännityksen, juonittelun ja epävarmuuden ilmapiirin. Caesarin, senaatin ja muiden vaikutusvaltaisten henkilöiden välinen valtataistelu lisää näytelmän poliittista sävyä.
3. Retorinen sävy: Näytelmässä on näkyvästi kaunopuheisia ja vakuuttavia puheita, erityisesti hahmoilta kuten Mark Antony ja Brutus. Retoriikan ja puheen käyttö korostaa kielen ja tehokkaan viestinnän merkitystä yleisen mielipiteen muovaamisessa ja tapahtumien kulkuun vaikuttamisessa. Voimakkaat puheet heijastavat hahmojen taitoa vedota Rooman kansalaisten tunteisiin, logiikkaan ja uskollisuuteen.
4. Ironinen sävy: Julius Caesar sisältää ironisia elementtejä lisätäkseen dramaattista vaikutusta ja korostaakseen ihmisten toimien ja seurausten monimutkaisuutta. Näytelmä esittelee lukuisia tapauksia, joissa hahmojen teoilla on odottamattomia tuloksia tai joissa heidän aikomuksensa poikkeavat jyrkästi saavuttamistaan tuloksista. Tämä ironia lisää näytelmään syvyyttä ja rohkaisee katsojia pohtimaan ihmisluonnon ja päätöksenteon monimutkaisuutta.
5. Filosofinen sävy: Näytelmä herättää syvällisiä filosofisia kysymyksiä vallan luonteesta, johtajuudesta, tasavaltalaisista ihanteista ja henkilökohtaisen kunnianhimon rajoista. Hahmojen konfliktien ja itsetutkiskelun kautta Julius Caesar herättää pohdiskelua tiettyjen tekojen moraalista, poliittisen ohjailun seurauksista ja yksilöiden roolista kansakunnan kohtalon muokkaamisessa.
Loppujen lopuksi Julius Caesarin sävy on yhdistelmä traagista loistoa, poliittista juonittelua, retorista loistoa, ironiaa ja filosofista pohdintaa, mikä tekee siitä monitahoisen ja ajatuksia herättävän kirjallisuuden.