- Antigonen uhma Kreonin käskyjä: Kun Kreon julkisesti julistaa, että jokaista Polyneikeksen hautaavaa rangaistaan kuolemalla, Antigone vakuuttaa uhmakkaasti haudattavansa veljensä, vaikka hän on tietoinen seurauksista. Hänen lausuntonsa ei ole vain uhmaa, vaan myös sanallista ironiaa, sillä hän käyttää sanoja, jotka ilmaisevat päinvastaista kuin mitä hän todella aikoo tehdä.
- Kreonin itsevarmuus: Kreonia kuvataan alun perin itsevarmaksi ja voimakkaaksi hallitsijaksi. Hän uskoo, että hänen lakinsa ovat oikeudenmukaisia ja että hän hallitsee tilannetta täysin. Näytelmän edetessä tapahtumat alkavat kuitenkin riistäytyä hallinnasta, ja Kreonin itseluottamus heikkenee vähitellen. Hänen toistuva vaatimuksensa, että hän on oikeassa ja että Antigone on väärässä, tulee ironiseksi, kun hänen toimintansa johtavat lopulta hänen omaan kaatumiseensa.
- Teiresiaksen ennustus: Sokea profeetta Teiresias vierailee Kreonin luona ja varoittaa häntä, että hänen toimintansa ovat suuttuneet jumalat. Hän ennustaa, että Kreonilla on vakavia seurauksia, jos hän ei muuta kurssiaan. Aluksi Kreon hylkää Teiresiaksen ennustuksen hölynpölynä, mutta näytelmän tapahtumat tukevat profeetan sanoja, mikä tekee Kreonin skeptisyydestä ironista.
- Kreonin lopullinen toteutus: Näytelmän viimeisissä kohtauksissa Kreon tajuaa vihdoin tekojensa seuraukset. Kun hän suree poikansa Haemonin ja hänen vaimonsa Eurydicen kuolemaa, hän valittaa:"Oi, minä olin tyhmä, tyhmä oppiessani niin myöhään, mitä viisaus on!" Tämä itsetuntemuksen hetki on eräänlaista verbaalista ironiaa, sillä Kreonin on myönnettävä oman typeryytensä puolustaessaan itsepäisesti päätöksiään läpi näytelmän.
Kaiken kaikkiaan sanallisen ironian käyttö "Antigonessa" lisää hahmoihin ja juonen syvyyttä ja monimutkaisuutta korostaen heidän sanojensa ja heidän todellisten aikomustensa välistä kontrastia ja korostaa inhimillisen ylpeyden ja itsepäisyyden traagisia seurauksia.