Asento: Tämä viittaa tapaan, jolla näyttelijä pitää kehoaan. Se voi välittää tärkeitä tietoja hahmon persoonallisuudesta, mielentilasta ja sosiaalisesta asemasta. Esimerkiksi henkilö, joka seisoo korkealla olkapäät takana, voi osoittaa luottamusta ja voimaa, kun taas kumartunut asento voi viitata epävarmuuteen tai alistumiseen.
Eleet: Nämä ovat kehon, käsien ja käsivarsien tahallisia liikkeitä, jotka välittävät erityisiä merkityksiä. Eleitä voidaan käyttää ilmaisemaan tunteita, korostamaan sanoja tai osoittamaan toimia. Esimerkiksi puristettu nyrkki voi symboloida vihaa tai päättäväisyyttä, kun taas avoin kämmen voi edustaa avoimuutta tai kutsua.
Kasvojen ilmeet: Kasvot ovat yksi ilmeikkäimmistä kehon osista ja niillä on ratkaiseva rooli tunteiden välittämisessä. Näyttelijät näyttävät ilmeillään monenlaisia tunteita ilosta ja rakkaudesta suruun ja vihaan. Hienovaraisimmatkin muutokset kasvojen lihaksissa voivat välittää vivahteikkaat tunteet ja aikomukset.
Katsokontakti: Katsekontakti on tärkeä nonverbaalisen viestinnän muoto draamassa. Näyttelijän katseen suunta, katsekontaktin intensiteetti ja katseen kesto voivat kaikki välittää tärkeitä viestejä. Esimerkiksi suora katsekontakti voi viitata itsevarmuuteen tai itsevarmuuteen, kun taas poissuljetut silmät voivat viitata ujoisuuteen, syyllisyyteen tai petokseen.
Proxemics: Tämä viittaa henkilökohtaisen tilan ja etäisyyden käyttöön draamassa. Tapa, jolla hahmot asettavat itsensä suhteessa toisiinsa, voi välittää voimadynamiikkaa, sosiaalisia hierarkioita ja tunneyhteyksiä. Esimerkiksi jonkun lähellä seisominen voi osoittaa läheisyyttä tai läheisyyttä, kun taas etäisyyden säilyttäminen voi viitata muodollisuuteen tai välinpitämättömyyteen.
Yhtyeliike: Ryhmäkohtauksissa tai yhtyeesityksissä näyttelijöiden koordinoitu liike voi luoda yhteenkuuluvuuden, yhtenäisyyden tai kontrastin tunteen. Näyttelijät voivat liikkua yhdessä välittääkseen mukautumisen tai 集団性-tunteen, tai he voivat käyttää vastakkaisia liikkeitä korostaakseen yksittäisiä hahmoja tai konflikteja.
Tehokas kehonkieli draamassa auttaa viestimään hahmon sisäistä maailmaa, lisäämään esityksen uskottavuutta ja luomaan voimakkaan yhteyden yleisöön. Sen avulla näyttelijät voivat ilmaista tunteita, aikomuksia ja suhteita tukeutumatta pelkästään dialogiin.