- Neutraali asento: Tämä on alkeellisin asento, jossa näyttelijä seisoo suorassa jalat hartioiden leveydellä ja kädet rentoina sivuilla. Sitä käytetään usein osoittamaan, että hahmo on rento ja mukava.
- Avoin asento: Tämä edellyttää seisomista jalat hieman hartioiden leveydellä ja kädet auki tai ojennettuna. Tätä asennetta käytetään usein välittämään luottamusta, valtaa tai auktoriteettia.
- Suljettu asento: Tämä tarkoittaa seisomista jalat lähellä toisiaan ja kädet ristissä vartalon edessä. Tätä asennetta voidaan käyttää ilmaisemaan epävarmuutta, puolustautumiskykyä tai ujoutta.
- Kallettu asento: Toiselle puolelle nojautuminen voi osoittaa, että hahmo on kiinnostunut jostakin tai jostakin lavan ulkopuolella, tai se voi luoda epätasapainon tai epävakauden tunteen.
- Kiipivä asento: Alhaalta laskeminen voi auttaa toimijoita ilmaisemaan pelkoa tai haavoittuvuutta.
- Istuma-asento: Tapa, jolla näyttelijä päättää istua – nojaten eteen tai taakse, jyrkästi vai pystyssä – antaa käsityksen hänen hahmostaan.
Asento on tärkeä osa näyttelemistä, koska se voi auttaa välittämään hahmon tunteet, ajatukset ja aikomukset yleisölle. Valitsemalla huolellisesti oikean asenteen näyttelijät voivat luoda uskottavamman ja mukaansatempaavamman esityksen.