Yksinkertaisemmin sanottuna "ei estäminen" tarkoittaa, että näyttelijöillä on vapaus liikkua lavalla haluamallaan tavalla ja päättää omasta asemastaan ja vuorovaikutuksestaan. Tällä lähestymistavalla voidaan luoda kohtaukseen naturalistisempi tai improvisaatiomainen tunnelma, jolloin näyttelijät voivat tutkia tilaa ja hahmojaan vapaammin.
Toisaalta, kun kohtaus on tukossa, ohjaaja suunnittelee ja koreografoi tarkasti näyttelijöiden liikkeet ja asennot, usein erityisillä merkinnöillä lavalla. Tämä lähestymistapa antaa enemmän hallintaa kohtauksen visuaalisiin elementteihin ja varmistaa, että näyttelijät ovat oikeissa paikoissa oikeaan aikaan välittämään haluttua tarinaa ja tunteita.