Abstraktin draaman juuret ovat 1900-luvun alkupuolella, jolloin taiteilijat ja kirjailijat alkoivat kokeilla uusia ilmaisumuotoja, jotka irtaantuivat perinteisistä käytännöistä. Joitakin abstraktin draaman avainhahmoja ovat Bertolt Brecht, Antonin Artaud ja Samuel Beckett.
Abstraktit draamat voivat olla haastavia perinteisempään teatteriin tottuneelle yleisölle, mutta ne voivat olla myös erittäin palkitsevia. Avaamalla uusia mahdollisuuksia teatterin ilmaisulle abstrakti draama voi auttaa meitä näkemään maailman uudella tavalla.
Joitakin esimerkkejä abstraktista draamasta ovat:
- Samuel Beckett's Waiting for Godot (1948) on näytelmä kahdesta kulkurista, jotka odottavat salaperäistä hahmoa nimeltä Godot. Näytelmä on täynnä symboliikkaa eikä noudata perinteistä juonirakennetta.
- Bertolt Brechtin Kolmen pennin ooppera (1928) on satiirinen näytelmä, joka kertoo tarinan Macheath-nimisestä rikollisesta ja hänen suhteestaan kolmen naisen kanssa. Näytelmässä luodaan ainutlaatuinen teatterikokemus musiikin ja tanssin avulla.
- Antonin Artaudin The Theatre of Cruelty (1932) on manifesti, joka linjaa Artaudin näkemystä uudenlaisesta teatterista. Artaud väitti, että teatterin tulisi olla fyysinen ja emotionaalinen kokemus, joka haastaa katsojan aistit.
Abstrakteja näytelmiä löytyy kaikista kulttuureista ympäri maailmaa. Ne tarjoavat ainutlaatuisen tavan kokea maailmaa ja ihmisen tilaa.