Abstraktit draamat haastavat usein teatterin perinteiset rajat ja voivat sisältää elementtejä tanssista, musiikista ja kuvataiteesta. Ne voidaan esittää myös epätavanomaisissa esitystiloissa, kuten gallerioissa, varastoissa tai jopa ulkotiloissa.
Joitakin esimerkkejä abstrakteista näytelmistä ovat:
* Samuel Beckettin Waiting for Godot
* Harold Pinterin The Careker
* Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia?
* Tom Stoppardin Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet
* Sarah Kanen Blasted
Abstraktit draamat voivat olla haastavia ja vaativia yleisölle, mutta ne voivat myös olla erittäin palkitsevia. Ne tarjoavat ainutlaatuisen ja ajatuksia herättävän tavan tutkia monimutkaisia ideoita ja tunteita, ja ne voivat avata uusia mahdollisuuksia teatterin ilmaisuun.