Näyttelijät lisäävät kohtausten emotionaalista vaikutusta gesin avulla ja luovat sisäelinten yhteyden yleisöön. Gestus voi olla hienovarainen tai laaja, yksinkertaisesta käden eleestä monimutkaiseen liikesarjaan. Gestuksen avulla näyttelijät voivat kuvata hahmojensa ajatuksia, tunteita ja aikomuksia tukeutumatta pelkästään dialogiin.
Gestus toimii myös ilmaisuvälineenä ohjaajalle ja näytelmäkirjailijalle esityksen temaattisten elementtien ja symbolien välittämiseen. Gestuksen valinta ja toteutus ovat tarkoituksellisia ja vaikuttavat tuotannon kokonaistaiteelliseen näkemykseen. Gestus voi olla naturalistinen tai tyylitelty, ja sitä voidaan käyttää erilaisissa dramaattisissa muodoissa, kuten näytelmissä, musikaaleissa, oopperoissa ja performanssitaiteissa.
Gestus liittyy läheisesti Bertolt Brechtin eeppisen teatterin käsitteeseen Verfremdungseffekt (etäisyysvaikutus). Brecht loi gestuksen avulla kriittistä etäisyyttä yleisön ja hahmojen välille, jolloin he voivat tarkkailla ja analysoida kriittisesti sosiaalisia ja poliittisia teemoja.
Pohjimmiltaan gestus draamassa on näyttelijöille, ohjaajille ja näytelmäkirjoittajille merkittävä työkalu merkityksien, tunteiden ja monimutkaisten ideoiden välittämiseen fyysisen ilmaisun ja eleiden avulla.