Esimerkkejä draaman manierismista ovat:
- Liioiteltujen eleiden ja ilmeiden käyttö tunteiden välittämiseen
- Runollisen tai erittäin tyylitellyn kielen käyttö
- Monipuolisten pukujen ja lavasteiden käyttö
- Musiikin ja tanssin käyttö korostetun tunnelman luomiseksi
- Toiston ja muiden retoristen keinojen käyttö rytmin ja tasapainon tunteen luomiseksi
Manerismi voi olla tehokas työkalu mieleenpainuvan ja mukaansatempaavan teatterikokemuksen luomiseen. Sitä voidaan kuitenkin käyttää myös pinnallisesti tai kliseisesti, joten ohjaajien ja näyttelijöiden on tärkeää käyttää sitä harkiten.
Joitakin kuuluisia esimerkkejä draaman manierismista ovat:
- William Shakespearen näytelmät, erityisesti hänen myöhään kirjoitetut näytelmät, kuten "Myrsky" ja "Talven tarina"
- Oscar Wilden näytelmät, kuten "The Importance of Being Earnest" ja "Lady Windermeren fani"
- Luigi Pirandellon näytelmät, kuten "Kuusi hahmoa etsimässä kirjailijaa" ja "Pelin säännöt"
- Bertolt Brechtin näytelmät, kuten "Kolmenpenninen ooppera" ja "Äiti Courage ja hänen lapsensa"
Näytelmäkirjailijat ja ohjaajat käyttävät manierismiä edelleen, ja se on edelleen tärkeä osa teatteriperinnettä.