1. Uskottavuuden vahvistaminen:
Esittelemällä Macbethin rohkeana ja arvostettuna soturina Shakespeare luo uskottavuuden ja ihailun tunteen hahmoa kohtaan. Tämä alkuperäinen positiivinen kuvaus tekee siitä vaikuttavamman, kun Macbethin hahmo kokee moraalisen rappeutumisen koko näytelmän ajan.
2. Traagisen vaikutuksen lisääminen:
Kontrasti Macbethin alkuperäisten jalojen ominaisuuksien ja hänen myöhemmän tyranniaan ja pahuuteen laskeutumisen välillä vahvistaa näytelmän traagista vaikutusta. Yleisö tuntee syvempää sääliä ja kauhua nähdessään kerran kunniallisen miehen kaatumisen.
3. Dramaattisen jännityksen luominen:
Macbethin alkuperäinen sankarillisuus synnyttää dramaattisen jännitteen hänen luontaisen hyvyyden ja vallan turmelevan vaikutuksen välille. Tämä konflikti vie juonen eteenpäin ja pitää yleisön panostettuna hahmon matkaan.
4. Kunnianhimon roolin korostaminen:
Luomalla Macbethin rohkeaksi ja jaloksi hahmoksi Shakespeare korostaa kunnianhimoa ja hallitsematonta halua. Se osoittaa, kuinka jopa hyveelliset yksilöt voivat turmella vallan ja henkilökohtaisen hyödyn tavoittelun vuoksi.
5. Tulevien tapahtumien ennakointi:
Macbethin alkuperäinen urheus ennakoi hänen myöhempää tuhoa. Noitien profetiat ja hänen vastauksensa niihin viittaavat mahdolliseen pimeyteen, joka piilee hänen sisällään, vaikka häntä ylistetäänkin hänen sankariteoistaan.
Kaiken kaikkiaan Macbethin esittäminen rohkeana ja kunniallisena sotilaana heti alussa korostaa hänen hahmonsa monimutkaisuutta ja traagisia ulottuvuuksia, lisää dramaattista jännitystä ja lisää hänen muodonmuutostaan koko näytelmän ajan.