Soliloquit ovat olleet yleinen dramaattinen tapa antiikin kreikkalaisesta teatterista lähtien. Shakespearen näytelmissä solookioita käytetään usein päähenkilöiden monimutkaisten tunteiden ja motivaatioiden tutkimiseen, jolloin yleisö voi saada käsityksen heidän ajatuksistaan ja tunteistaan.
Joitakin kuuluisia esimerkkejä solookeista ovat Hamletin "Olla tai ei olla" -puhe, Macbethin "Huomenna ja huomenna ja huomenna" -puhe ja Mark Antonyn "Ystävät, roomalaiset, maanmiehet" -puhe.