Tottelemattomuutensa vuoksi Kreon tuomitsee Antigonen haudattavaksi elävänä sinetöityyn luolaan. Huolimatta Haemonin, Kreonin pojan ja Antigonen kihlatun yrityksen yrityksistä pelastaa hänet, hän kieltäytyy keinumasta ja hyväksyy kohtalonsa.
Näytelmän edetessä katastrofi voimistuu. Antigonen kohtalon tuhoama Haemon riistää henkensä luolassa, johon hänet haudataan. Saatuaan tietää poikansa kuolemasta Eurydike, Kreonin vaimo ja Haemonin äiti, riistää myös tämän henkensä surun ja epätoivon vallassa.
Näiden kuolemien kumulatiiviset vaikutukset tuovat syvää surua ja katumusta Kreonille. Kreon tunnustaa traagisen harkintavirheensä ja sen aiheuttamat seuraukset, ja hän joutuu kamppailemaan päätöksensä katastrofaalisten seurausten kanssa. Näytelmän päätelmä toimii koskettavana pohdiskeluna röyhkeyden, joustamattoman ylpeyden ja luonnonlakien ja perhesiteen uhmaamisen hirveistä seurauksista.