Näytelmän alussa Juliet on nuori, viaton ja naiivi tyttö. Hän vaikuttaa helposti tunteisiinsa, eikä ajattele asioita läpi ennen kuin toimii. Tämä näkyy hänen nopeassa päätöksessään mennä naimisiin Romeon kanssa, vaikka hän on tuntenut hänet vasta muutaman tunnin ajan.
Näytelmän edetessä Julietin hahmo kuitenkin kasvaa ja kehittyy merkittävästi. Hänestä tulee kypsempi, vastuullisempi ja itsetietoisempi. Tämä näkyy erityisen selvästi hänen päätöksessään riistää henkensä sen sijaan, että hän eläisi ilman Romeoa.
Julian hahmon kasvua ohjaavat monet tekijät, kuten hänen rakkautensa Romeoon, hänen kokemuksensa menetyksestä ja vuorovaikutuksesta muiden hahmojen kanssa.
Hänen rakkautensa Romeoon on tärkein tekijä hänen kasvussaan. Romeo avaa Julian silmät maailmalle ja näyttää hänelle, mitä todellinen rakkaus on. Hän myös auttaa häntä näkemään itsensä uudessa valossa.
Myös Julian kokemukset menetyksestä edistävät hänen kasvuaan. Hänen serkkunsa Tybaltin ja hänen aviomiehensä Romeon kuolema tuhoaa Julian ja pakottaa hänet kohtaamaan elämän ankarat realiteetit. Nämä menetykset auttavat häntä myös kehittämään suurempaa empatian ja ymmärryksen tunnetta.
Lopuksi Julietin vuorovaikutus muiden hahmojen, kuten sairaanhoitajan ja veli Laurencen, kanssa vaikuttaa myös hänen kehitykseensä. Sairaanhoitaja on Julietille lohdutuksen ja tuen lähde, kun taas Friar Laurence auttaa häntä tekemään vaikeita päätöksiä.
Näytelmän loppuun mennessä Juliasta on kasvanut vahva, itsenäinen ja itsetietoinen nainen. Hän ei ole enää se naiivi tyttö, joka hän oli näytelmän alussa. Hän on kokenut rakkautta, menetystä ja pettämistä, ja hän on tullut näistä kokemuksista vahvempana ja kypsempänä.
Julian hahmon kasvu on yksi näytelmän tärkeimmistä puolista. Se on osoitus Shakespearen taidosta kirjailijana ja hänen ymmärryksestään ihmisluonnosta.