1. Kiireellisyyden tunteen luominen:
Tiivistämällä tapahtumat tiiviiksi ajanjaksoksi Shakespeare luo kiireellisyyden tunteen ja lisää jännitystä. Tapahtumien nopea eteneminen vie tarinaa eteenpäin ja vahvistaa Romeon ja Julian traagisen rakkaussuhteen emotionaalista vaikutusta.
2. Nuoruuden kiihkeyden korostaminen:
Lyhyt aikakehys heijastaa Romeon ja Julian intohimon impulsiivista luonnetta. Tapahtumien nopea peräkkäisyys havainnollistaa piittaamattomuutta ja emotionaalista intensiivisyyttä, joka on ominaista heidän rakkaudelleen, mikä johtaa heidän traagiseen loppumiseensa.
3. Traagisen vaikutuksen lisääminen:
Ajan tiivistyminen lisää tarinan traagista vaikutusta. Rakastajien kohtalot kehittyvät nopeasti ja hellittämättä jättäen vain vähän tilaa toivolle tai väliintulolle. Tämä nopea lasku syventää epätoivon tunnetta ja korostaa tragedian väistämättömyyttä.
4. Dramaattisen rakenteen parantaminen:
Toiminnan tiivistäminen antaa Shakespearen säilyttää tiukan ja keskittyneen juonirakenteen. Tapahtumien nopea eteneminen estää tarinaa tulemasta liian monimutkaiseksi tai juuttumasta tarpeettomiin yksityiskohtiin. Keskitetty aikajana auttaa säilyttämään dramaattisen vauhdin tunteen koko näytelmän ajan.
5. Ajan symbolinen merkitys:
Shakespearen ajankäyttö näytelmässä on myös symbolisesti merkittävä. Viiden päivän kuluminen Montaguejen ja Capulettien sovinnosta rakastavaisten kuolemaan viittaa ihmiselämän ohikiitävään luonteeseen ja kohtalon hallitsemisyrityksen turhaisuuteen.
6. Kohtalon ja kohtalon vaikutuksen lisääminen:
Pakkaamalla aikajanaa Shakespeare korostaa kohtalon ja kohtalon roolia näytelmässä. Tapahtumien nopea kierre näyttää ohjaavan hahmojen hallitsemattomia voimia, mikä voimistaa traagisen väistämättömyyden tunnetta.
7. Taiteellinen lisenssi:
Shakespeare otti ajan myötä luovia vapauksia lisätäkseen näytelmän dramaattista vaikutusta. Vaikka tarina ei ehkä noudata realistisia aikajanaa, tiivistetty aikakehys palvelee taiteellista tarkoitusta luoda voimakas ja emotionaalisesti kaikuva tragedia.