* "Kun hän kuolee,
Ota hänet ja leikkaa hänestä pieniksi tähdiksi,
Ja hän tekee taivaan kasvot niin hienot
Että koko maailma on rakastunut yöhön
Älkääkä palvoko kirkasta aurinkoa." (Romeo, näytös III, kohtaus II)
Tämä metafora vertaa Romeon kauneutta tähtiin ja viittaa siihen, että hän on niin kaunis, että hän voisi tehdä yötaivaan päivästä kauniimman.
* "Mutta, pehmeä, mikä valo tuon ikkunan läpi rikkoutuu?
Se on itä ja Julia on aurinko." (Romeo, näytös II, kohtaus II)
Tämä metafora vertaa Juliaa aurinkoon, mikä viittaa siihen, että hän on valon ja kauneuden lähde Romeon maailmassa.
* "Oi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo?
Kiellä isäsi ja hylkää nimesi;
Tai jos et halua, vanno vain rakkauteni,
Enkä ole enää Capulet." (Juliet, näytös II, kohtaus II)
Tämä metafora vertaa Julian rakkautta Romeoon hänen oman identiteettinsä kieltämiseen, mikä viittaa siihen, että hän on valmis luopumaan kaikesta hänen puolestaan.
* "Näillä väkivaltaisilla iloilla on väkivaltaiset loppunsa,
Ja heidän voittonsa kuole, kuin tuli ja ruuti,
Joka, kun he suutelevat, kuluttavat." (Romeo, näytös II, kohtaus VI)
Tämä metafora vertaa Romeon ja Julian välistä rakkautta suudelmaan, joka kuluttaa heidät molemmat, mikä viittaa siihen, että heidän rakkautensa on lopulta tuhoisaa.
* "Armoni on rajaton kuin meri,
Rakkauteni syvä; mitä enemmän annan sinulle,
Mitä enemmän minulla on, sillä molemmat ovat äärettömiä." (Julia, näytös II, kohtaus II)
Tämä metafora vertaa Julian rakkautta Romeoon mereen ja viittaa siihen, että se on syvä ja ehtymätön.