Historiallinen konteksti: Menneisyydessä kirjoitetut näytelmät juurtuvat usein aikaan ja paikkaan, jossa ne on tuotettu. Historialliset tapahtumat, kulttuuriset käytännöt ja sosiaaliset rakenteet voivat olla nykyajan lukijoille vieraita, mikä vaikeuttaa näytelmän kontekstin ja merkityksen täydellistä ymmärtämistä.
Kieli ja tyyli: Vanhemmissa näytelmissä käytetty kieli saattaa poiketa nykypuheesta sanaston, syntaksin ja kieliopin suhteen. Tämä voi muodostaa esteitä ymmärtämiselle varsinkin lukijoille, jotka eivät tunne aikakauden kieltä.
Lavastuskäytännöt: Näytelmien esitystapa on muuttunut merkittävästi ajan myötä. Nykyajan lukijat eivät ehkä tunne menneisyyden teatterikäytäntöjä ja käytäntöjä, mikä voi vaikuttaa heidän ymmärrykseensä siitä, miten näytelmä alun perin oli tarkoitus esittää.
Hahmon kehitys: Jotkut näytelmät perustuvat vahvasti hahmojen kehitykseen ja itsetutkiskeluun, ja niissä on vain vähän toimintaa tai ulkoisia tapahtumia. Nykyaikaiset lukijat, jotka ovat tottuneet toimintavetoisempaan kertomukseen, saattavat kokea, että nämä näytelmät ovat hitaita tai vaikeita osallistua niihin.
Viittaukset ja viittaukset: Näytelmissä on usein viittauksia nykyajan tapahtumiin, kirjallisiin teoksiin tai historiallisiin henkilöihin, joita nykyajan lukijat eivät välttämättä heti tunnista. Nämä viittaukset voivat lisätä näytelmään syvyyttä, mutta voivat myös olla haaste lukijoille, jotka eivät tunne niitä.
Kulttuuriset oletukset: Näytelmät heijastelevat kirjoittamisajan sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia arvoja. Nykyajan lukijan voi olla vaikea yhtyä tai ymmärtää joitakin näistä arvoista ja oletuksista, jotka voivat vaikuttaa heidän tulkintaan näytelmästä.
Näistä haasteista huolimatta klassisten näytelmien kanssa tekeminen voi olla palkitsevaa ja tarjota arvokkaita näkemyksiä eri kulttuureista, historiallisista ajanjaksoista ja taiteellisista ilmaisuista. Muistiinpanojen, kommenttien ja tieteellisten julkaisujen lukeminen voi tarjota lisätietoa ja kontekstia ymmärtämisen parantamiseksi.