Konflikti syntyy kertojan kyvyttömyydestä hyväksyä kuoleman lopullisuutta ja hänen kaipauksestaan menetettyyn rakkauteensa. Hän kamppailee eksistentiaalisten kysymysten kanssa kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmissielun luonteesta. Runon edetessä kertojan suru voimistuu, mikä johtaa hänen kasvavaan hulluuteen ja kasvavaan epätoivon tunteeseensa.
Traaginen konflikti kärjistyy, kun kertoja alkaa nähdä korppi oman ahdistuksensa ja lähestyvän tuhonsa symbolina. "Nevermore"-kappaleen lakkaamaton toistaminen tulee julmaan kaikuun hänen sisäisistä kamppailuistaan ja murskaa kaikki toivon lohdutuksesta tai lunastuksesta. Runon huipentuma saavutetaan, kun kertoja kohtaa todellisuuden, että hän ei ehkä koskaan tapaa Lenoren kanssa, mikä johtaa syvään menetyksen ja toivottomuuden tunteeseen.
Viime kädessä "Korpin" traaginen konflikti piilee kertojan turhassa yrityksessä ylittää kuolevaisuuden rajat ja voittaa rakkaansa menetyksen aiheuttama emotionaalinen tuho. Hänen matkansa kohti elämän ja kuoleman mysteerien ymmärtämistä vie hänet epätoivon polulle, jossa hän joutuu surun ja ahdistavien muistojen kierteeseen.