Sävy: Tämä viittaa sävelkorkeuteen, äänenvoimakkuuteen ja näyttelijän äänen laatuun. Vaihtelemalla sävyään näyttelijät voivat välittää erilaisia tunteita, kuten vihaa, surua, iloa tai yllätystä.
Taivutus: Tämä viittaa tapaan, jolla näyttelijän ääni nousee ja laskee sävelkorkeudessa. Taivutusta voidaan käyttää korostamaan, välittämään sarkasmia tai ehdottamaan erilaisia merkityksiä tekstissä.
Rytmi: Tämä viittaa näyttelijän puheen nopeuteen ja ajoitukseen. Rytmiä voidaan käyttää kiireellisyyden, jännityksen tai jännityksen tunteen luomiseen.
Stressi: Tämä viittaa siihen, kuinka näyttelijä korostaa tiettyjä sanoja tai tavuja. Stressiä voidaan käyttää kiinnittämään huomiota tärkeisiin sanoihin, luomaan rytmitajua tai välittämään näyttelijän tunnetilaa.
Artikulaatio: Tämä viittaa tapaan, jolla näyttelijä lausuu sanat. Selkeä artikulaatio on tärkeää, jotta yleisö voi ymmärtää, mitä näyttelijä sanoo. Näyttelijät voivat kuitenkin myös käyttää artikulaatiota luodakseen tiettyjä äänitehosteita, kuten epäselvää puhetta tai vierasta aksenttia.
Projisointi: Tämä viittaa näyttelijän kykyyn heijastaa äänensä niin, että yleisö kuulee sen selvästi. Projisointi on tärkeää näyttelijöille, jotka esiintyvät suurissa teattereissa tai ulkona.
Diction: Tämä viittaa näyttelijän sanavalintoihin ja tapaan, jolla ne puhutaan. Sanaa voidaan käyttää tietyn hahmon luomiseen tai näyttelijän sosiaalisen aseman tai koulutuksen kuvaamiseen.
Äänitehosteet: Nämä ovat näyttelijän äänen tuottamia ääniä, kuten huokauksia, naurua tai yskimistä. Äänitehosteilla voidaan lisätä esitykseen realistisuutta tai luoda tietty tunnelma.
Hallitsemalla näitä lauluilmaisuja näyttelijät voivat luoda voimakkaita esityksiä, jotka kiinnostavat ja viihdyttävät yleisöään.