Caesarin kasvavan voiman pelko :Caesarista oli tullut yhä voimakkaampi Roomassa sotilaallisten valloitustensa jälkeen, ja monet senaattorit pelkäsivät hänen kunnianhimoaan. He uskoivat, että Caesarin tavoitteena oli tulla diktaattoriksi tai jopa kuninkaaksi, mikä heikentäisi perinteistä republikaanien hallintojärjestelmää ja murentaisi senaatin valtaa.
Huoli vapauden ja republikaanien arvojen menettämisestä :Jotkut senaattorit olivat huolissaan Rooman tasavallan perinteiden ja arvojen menettämisestä Caesarin vallan alaisuudessa. He uskoivat, että Caesarin autoritaariset taipumukset uhkasivat Rooman kansalaisten vapautta ja oikeuksia.
Henkilökohtaiset kilpailut ja poliittiset taistelut :Useilla salaliittolaisilla oli henkilökohtaisia epäkohtia tai poliittista kilpailua Caesarin kanssa. Esimerkiksi Marcus Junius Brutus, joka oli Caesarin läheinen ystävä ja suojelija, oli ristiriidassa hänen henkilökohtaisen uskollisuutensa ja sitoutumisensa säilyttämään tasavallan periaatteet.
Pelko Caesarin mahdollisista liikkeistä :Joidenkin senaattoreiden keskuudessa liikkui huhuja ja pelkoja, että Caesar saattaa julistaa itsensä ikuiseksi diktaattoriksi, hajottaa senaatin tai jopa nimetä mahdollisen perillisen pojakseen tai joksikin isoveljenpoikistaan (Octavius, josta tuli myöhemmin keisari Augustus).
Halu palauttaa perinteinen voimatasapaino :Jotkut senaattorit uskoivat, että poistamalla Caesarin perinteiset valtarakenteet Roomassa voitaisiin palauttaa ja tasavaltaa suojella.
On tärkeää huomata, että salaliitto oli huipentuma erilaisista motiiveista, yksilöllisistä huolenaiheista ja yhteisestä pelosta Caesarin kasvavaa auktoriteettia kohtaan, mikä sai ryhmän senaattoreita suunnittelemaan hänen salamurhaansa säilyttääkseen ihanteensa ja Rooman perinteisen hallintotavan.