1. Yhdistäminen pakanallisiin rituaaleihin :Monet varhaiset näytelmät yhdistettiin pakanallisiin uskonnollisiin juhliin ja rituaaleihin. Esimerkiksi muinaisessa Kreikassa näytelmiä esitettiin osana uskonnollisia seremonioita, joilla kunnioitettiin Dionysosta, viinin ja ilon jumalaa. Tämä yhdistäminen pakanuuteen teki näytelmistä epäilyttäviä joidenkin uskonnollisten ryhmien silmissä, koska he uskoivat niiden olevan ristiriidassa kristillisten uskomusten ja arvojen kanssa.
2. Aistillinen sisältö :Näytelmissä kuvattiin usein rakkauden, himon ja väkivallan teemoja ja kohtauksia, joita jotkut uskonnolliset ryhmät pitivät moraalittomina tai sopimattomina. Nämä ryhmät uskoivat, että näytelmät voivat turmella niitä katsoneiden mielen ja moraalin, mikä saa heidät ryhtymään syntiseen käyttäytymiseen.
3. Joulun ja keveyden rohkaiseminen :Jotkut uskonnolliset ryhmät uskoivat, että näytelmät rohkaisivat joutilaisuuteen ja kevytmielisyyteen, mikä häiritsi ihmisiä heidän uskonnollisista velvollisuuksistaan ja vastuistaan. He väittivät, että näytelmät olivat ajan ja resurssien tuhlausta, jotka voitaisiin käyttää paremmin hurskaisiin toimintoihin, kuten rukoukseen, pyhien kirjoitusten tutkimiseen ja hyväntekeväisyystyöhön.
4. Naisten rooli näytelmissä :Joissakin kulttuureissa ja uskonnollisissa perinteissä naiset eivät saaneet esiintyä julkisesti tai olla sukulaisten miesten nähtävillä. Naisten osallistumista näytelmiin pidettiin siksi skandaalina ja moraalittomana, koska se oli vastoin näitä perinteisiä normeja ja odotuksia.
5. Kilpailu uskonnollisten rituaalien kanssa :Jotkut uskonnolliset johtajat pitivät näytelmiä uhkana auktoriteettilleen ja vaikutukselleen. He pelkäsivät, että näytelmät voisivat houkutella suuria väkijoukkoja ja kääntää huomion pois uskonnollisista seremonioista ja rituaaleista. Tämä kilpailu huomiosta ja resursseista johti konflikteihin uskonnollisten ryhmien ja teatteriryhmien välillä.
On tärkeää huomata, että kaikki uskonnolliset ryhmät eivät pitäneet näytelmiä moraalittomina. Jotkut uskonnolliset johtajat ja tutkijat ymmärsivät näytelmien mahdollisen arvon moraalisten opetusten välittämisessä ja yleisön kouluttamisessa. Edellä mainitut huolenaiheet saivat kuitenkin tietyt uskonnolliset ryhmät vastustamaan näytelmiä ja leimaamaan niitä moraalittomaksi käytökseksi.