1. Kohtalo ja kauhu: Kreikkalaisissa tragedioissa tutkittiin usein kohtalon käsitettä ja ihmisen ylimielisyyden (hubris) seurauksia. Hahmot, jotka uhmasivat jumalia tai käyttäytyivät liiallisella ylpeydellä, kohtasivat usein romahtamisen ja rangaistuksen.
2. Perhekiroukset: Monet kreikkalaiset tragediat pyörivät perheen kirousten tai sukupolvien syntien käsitteen ympärillä, jotka ahdistivat menneiden väärintekojen jälkeläisiä. Nämä kiroukset johtivat usein traagisten tapahtumien ketjuun.
3. Rakkaus ja intohimo: Rakkaus ja intohimoiset halut olivat yleisiä teemoja kreikkalaisissa tragedioissa. Nämä tunteet saivat hahmot usein tekemään impulsiivisia päätöksiä, jotka johtivat traagisiin tuloksiin.
4. Poliittinen valta: Tragediat kaivautuivat usein konflikteihin ja valtataisteluihin antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa. Poliittisten johtajien nousu, kaatuminen ja korruptio olivat avainteemoja.
5. Jumalan oikeudenmukaisuus: Ajatus jumalallisesta oikeudenmukaisuudesta oli merkittävässä roolissa kreikkalaisissa tragedioissa. Jumalia pidettiin moraalilakien noudattajina, ja heidän väliintulonsa toivat usein oikeutta tai kostoa hahmojen teoista.
6. Kuolevaisuus ja inhimilliset rajoitukset: Kreikkalaiset tragediat tutkivat ihmisen olemassaolon rajoituksia ja korostivat ihmiselämän haurautta ja haavoittuvuutta.
7. Sankarillinen taistelu: Monet kreikkalaiset tragediat esittelivät sankarillisten yksilöiden kamppailua ylivoimaisia voimia, kuten kohtaloa, jumalia tai omia sisäisiä vikoja vastaan.
8. Katarsis: Kreikkalaisten tragedioiden tarkoituksena oli herättää yleisössä tunteita, erityisesti sääliä (eleos) ja pelkoa (phobos). Tätä emotionaalista katarsista pidettiin puhdistavana ja opettavaisena kokemuksena.
Nämä kreikkalaisten tragedioiden yhteiset teemat heijastelevat antiikin kreikkalaisen yhteiskunnan kulttuurisia ja uskonnollisia uskomuksia, ja ne resonoivat edelleen yleisön keskuudessa tehden kreikkalaisesta tragediasta ajattoman ja kestävän taiteen muodon.