Hamartia (traaginen virhe): Traagisella sankarilla on luonteensa puute tai rajoitus, joka lopulta johtaa heidän kaatumiseensa. Tämä virhe voi olla moraalinen heikkous, liiallinen intohimo, ylimielisyys (liiallinen ylpeys) tai harkintavirhe.
Ristiriita: Traaginen sankari joutuu usein ristiriitaan halujensa, päämääriensä tai oikeudentuntonsa ja kohtalon, kohtalon tai yhteiskunnan vastakkaisten voimien välillä. Tämä konflikti ohjaa päähenkilön toimintaa ja johtaa lopulta heidän traagiseen kaatumiseensa.
Onnen kääntyminen (Peripeteia): Traagisen sankarin elämä saa odottamattoman ja tuhoisan käänteen, joka johtaa vauraudesta vastoinkäymisiin. Tämä onnen kääntyminen on ratkaiseva käännekohta tarinassa, joka luo alustan sankarin kaatumiselle.
Löytäminen tai tunnistus (anagnorisis): Tarinan jossain vaiheessa traaginen sankari ymmärtää syvällisesti itsestään, teoistaan tai kohtalostaan. Tämä tunnistamisen hetki syventää päähenkilön kärsimystä ja saa aikaan itsetietoisuuden hetken.
Katarsis: Nähdessään traagisen sankarin kärsimyksen ja romahtamisen yleisö kokee katarsisin, tunteiden, kuten säälin ja pelon, puhdistamisen, joka johtaa emotionaalisen puhdistumisen ja puhdistumisen tunteeseen.
Esimerkkejä traagisista sankareista:
- Oidipus Sophoklen "Oidipus Rexistä"
- Hamlet William Shakespearen "Hamletista"
- Macbeth William Shakespearen "Macbethista"
- Antigone Sophokleen "Antigonesta
- Faust Johann Wolfgang von Goethen "Faustista"
Traaginen sankari on vakuuttava ja kestävä hahmo kirjallisuudessa, koska he ilmentävät ihmisen taistelua vastoinkäymisiä, kohtaloa ja epätäydellisyyksiä vastaan. Niiden romahdus toimii varoittavana tarinana, joka muistuttaa meitä ihmisen heikkouden seurauksista ja ihmisen tilan monimutkaisuudesta.