Näytelmä tutkii kolonialismin teemaa Prosperon ja Calibanin hahmojen kautta. Prospero on Milanon laillinen herttua, mutta hänen veljensä Antonio on karkottanut hänet saarelle. Prospero käyttää maagisia voimiaan hallitakseen saarta ja sen asukkaita ja näkee itsensä saaren herrana. Caliban on Sycoraxin poika, noita, joka oli saaren edellinen hallitsija. Caliban on itse voimakas velho, mutta hän on myös Prosperon orja. Prospero käyttää Calibania tehdäkseen lupauksensa, ja hän kohtelee häntä usein julmasti.
Näytelmässä käsitellään myös kolonialismin vastarintaa. Lopulta Caliban kapinoi Prosperoa vastaan, ja muut saaren alkuperäisasukkaat liittyvät hänen seuraansa. Näytelmä päättyy siihen, että Prospero suostuu luopumaan vallastaan ja palaamaan Milanoon. Tätä voidaan pitää kolonialisoitujen ihmisten symbolisena voittona, ja se viittaa siihen, että kolonialismi ei ole väistämätöntä.