Yksi tulkinta Myrskystä on, että se on näytelmä kuoleman lähestymisestä. Tämä tulkinta keskittyy näytelmän lukuisiin viittauksiin kuolemaan ja kuolemaan, kuten avauskohtaukseen, jossa Prospero loihtii myrskyn, ja viimeiseen kohtaukseen, jossa hän luopuu taikuudestaan ja palaa Milanoon.
Näytelmässä on myös useita kuolemaan liittyviä hahmoja, kuten Ariel, joka on ilman henki, ja Caliban, joka on hirviömäinen olento, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi peto. Näiden hahmojen voidaan nähdä edustavan kuoleman eri puolia, kuten tuntemattoman pelkoa tai ihmisyyden menetystä.
Näytelmän loppua voidaan pitää kuolemanteeman ratkaisuna. Prospero, hyväksynyt oman kuolevaisuutensa, pystyy luopumaan vallastaan ja palaamaan kuolevaisten maailmaan. Tämä viittaa siihen, että kuolemaa ei tarvitse pelätä, vaan se on otettava osaksi elämää.
Todisteet näytelmästä
Näytelmässä on useita kohtia, jotka tukevat tätä tulkintaa. Esimerkiksi näytöksessä II, kohtaus I, Prospero sanoo:
> "Tällaisia me olemme
> Kuten unelmia tehdään, ja pikku elämämme
> Pyöristetään unilla."
Tämä kohta viittaa siihen, että elämä on vain ohikiitävä illuusio ja että kuolema on lopullinen todellisuus.
Act III, Scene II, Ariel laulaa kappaleen, joka sisältää seuraavat rivit:
> "Isäsi valehtelee syvästi;
> Hänen luistaan on tehty korallia;
> Nämä ovat helmiä, jotka olivat hänen silmänsä:
> Ei mitään hänestä, joka haalistuu;
> Mutta hän kärsii meren muutoksesta
> johonkin rikkaaseen ja outoon."
Tämä kohta viittaa siihen, että kuolema ei ole elämän loppu, vaan pikemminkin muutos joksikin uudeksi ja kauniiksi.
Tämän tulkinnan merkitys
Tämä Myrskyn tulkinta tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman näytelmään. Sen avulla voimme nähdä näytelmän meditaationa ihmisen tilasta ja yleismaailmallisesta kuolemankokemuksesta. Tämä tulkinta korostaa myös näytelmän kauneutta ja sen voimaa liikuttaa meitä emotionaalisesti.