Elisabetin draama tunnettiin monipuolisuudestaan ja kokeiluistaan, ja yksi sen määrittelypiirteistä oli usein komedian ja traagisten elementtien sekoittuminen samassa näytelmässä. Tämä tekniikka, jota usein kutsutaan tragikomediaksi, antoi näytelmäkirjailijoille mahdollisuuden tutkia monenlaisia tunteita ja teemoja ja luoda monimutkaisia ja dynaamisia teatterikokemuksia yleisölle.