1. Friar Laurencen suunniteltu anteeksianto :Friar Laurence yrittää helpottaa anteeksiantoa Romeon ja Julian perheiden, Montaguejen ja Capulettien välillä. Ironista on kuitenkin se, että hänen sovintoyrityksensä ovat lopulta turhia, sillä perheiden välinen riita on juurtunut syvälle ja johtaa traagisiin seurauksiin.
2. Romeon anteeksiantopyyntö Julian serkun Tybaltille :Surmattuaan Tybaltin vihankohdassa Romeo anoo Julietta anteeksi. Ironia tässä johtuu siitä, että vaikka Romeo aidosti kaipaa anteeksiantoa Julialta, hän on syyllistynyt juuri siihen tekoon, joka lisää heidän perheidensä riitaa ja tekee sovinnon lähes mahdottomaksi.
3. Prinssi Escaluksen anteeksipyyntö :Veronan hallitsija prinssi Escalus yrittää lopettaa väkivaltaisen konfliktin kehottamalla molempia perheitä antamaan anteeksi toisilleen ja löytämään rauhan. Ironista on, että huolimatta hänen auktoriteettistaan ja ratkaisuhalustaan, hänen anteeksiantopyyntönsä jää huomiotta, mikä johtaa riidan jatkumiseen ja traagiseen loppumiseen.
4. Kohtalokas virheviestintä ja anteeksianto :Romeon ja veli Laurencen välillä ilmenevä väärinkäyttö Julian oletetusta kuolemasta saa Romeon uskomaan, että Julia on todellakin kuollut, mikä saa hänet riistämään henkensä. Kohtalon traagisessa käännekohdassa Julia herää juuri Romeon kuoltua ja saa tietää hänen teoistaan. Ironista on se tosiasia, että Julian anteeksianto Romeolle on tehty turhaksi hänen ennenaikaisen kuolemansa vuoksi.
Nämä näytelmän ironiset anteeksiannon tapaukset korostavat hahmojen sovintoyrityksiä ja kohtalon kokonaisteemaa, joka lopulta estää todellista anteeksiantoa ja ratkaisua. Ironia lisää tragediaan syvyyttä ja korostaa hahmojen toimien monimutkaisuutta ja heidän pyrkimyksensä korjata jatkuvan konfliktin aiheuttamia vahinkoja.