1. Luonnollinen valaistus :Ennen keinovalaistuksen tuloa teatterit luottivat luonnolliseen auringonvaloon näyttämönsä ja istuma-alueidensa valaistukseen. Päivänvalo oli välttämätöntä, jotta näyttelijät olisivat näkyvissä ja yleisö näki näyttämön selkeästi. Esitykset ajoitettiin iltapäivälle, kun auringonvaloa oli runsaasti, mikä mahdollisti paremman näkyvyyden.
2. Ulkoilmateatterit :Monet varhaiset teatterit, kuten Lontoon Globe Theatre, olivat ulkoilmakeikkoja. Nämä teatterit olivat herkkiä sääolosuhteille, ja sade tai pimeys saattoi häiritä esityksiä. Esiintymällä iltapäivällä teatterit voivat minimoida esitykseen vaikuttavan epäsuotuisan sään riskin.
3. Työaikataulut :Historiallisina aikoina, jolloin näytelmät olivat suosittuja, useimmat ihmiset noudattivat maatalouden tai perinteisiä työaikatauluja. Näihin rutiineihin liittyi usein varhaisia aamuja ja ruumiillista työtä, joten ihmisillä oli iltapäivällä enemmän vapaa-aikaa osallistua teatteriesityksiin.
4. Valaistustekniikat :Ennen sähkövalaistuksen kehittämistä 1800-luvun lopulla teatterit käyttivät kynttilöitä, öljylamppuja tai kaasuvaloja keinovalon tuottamiseen. Nämä valaistusmenetelmät olivat kuitenkin suhteellisen hämäriä ja kalliita, joten oli epäkäytännöllistä pitää iltaesityksiä, jotka vaativat merkittävää valaistusta.
5. Kulttuurinormit :Monissa yhteiskunnissa iltapäiväviihde oli tavallista ja sopusoinnussa sosiaalisten rutiinien kanssa. Ihmiset harjoittivat erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja päivänvalon aikana, mukaan lukien osallistuminen näytelmiin ja muihin kulttuuritapahtumiin.
Ajan myötä, kun valaistusteknologiat paranivat ja teatterit kehittyivät entistä kehittyneemmiksi, näytelmien esittäminen iltapäivällä siirtyi vähitellen iltaesityksiin, jotka ovat edelleen normaaleja nykyään. Iltapäiväteatteriesityksiä kuitenkin joskus järjestetään joissakin yhteyksissä, kuten erityisissä matineesityksissä tai lastenteatteriesityksissä.