1. Tontin rakenne:
Draaman muoto kattaa tavan, jolla juoni etenee ja etenee. Se sisältää elementtejä, kuten:
- Johdanto:Asetuksen, hahmojen ja alkutilanteen määrittäminen.
- Rising Action:Sarja tapahtumia, jotka lisäävät jännitteitä ja konflikteja.
- Huipentuma:Näytelmän käännekohta, jossa konflikti saavuttaa huippunsa.
- Falling Action:tapahtumat, jotka johtavat konfliktin ratkaisuun.
- Ratkaisu:Näytelmän lopputulos tai johtopäätös.
Dramaatterit voivat valita erilaisia juonirakenteita, lineaarisia, epälineaarisia tai episodisia taiteellisten tarkoitusperiensä ja tarinan luonteen mukaan.
2. Hahmon kehitys:
Muoto kattaa myös sen, kuinka hahmot esitellään, kehitetään ja muunnetaan koko näytelmän ajan. Dramaatterit voivat käyttää erilaisia tekniikoita, kuten solilokia, monologeja, dialogeja ja vuorovaikutusta muiden hahmojen kanssa paljastaakseen ajatuksiaan, motiivejaan ja tunnematkojaan.
3. Vuoropuhelu:
Dialogi on olennainen elementti, joka ohjaa draaman muotoa ja toimintaa. Se sisältää hahmojen puhutut sanat, jotka ilmaisevat heidän ajatuksiaan, tunteitaan ja aikomuksiaan. Dialogi voi olla naturalistista, runollista tai tyyliteltyä näytelmän genren ja tyylin mukaan.
4. Asetus:
Asetus tarkoittaa aikaa ja paikkaa, jossa näytelmä tapahtuu. Se voi olla realistinen tai abstrakti, historiallinen tai nykyaikainen, ja sillä voi olla merkittävä vaikutus näytelmän tunnelmaan, sävyyn ja teemoihin. Dramaatterit käyttävät asetusta luodakseen tietyn ympäristön ja kontekstin hahmoilleen ja tarinoilleen.
5. Aika:
Ajan manipulointi on myös dramaattisen muodon keskeinen osa. Näytelmät voidaan rakentaa niin, että ne kehittyvät lyhyen ajanjakson aikana, kuten yhden päivän aikana, tai kestämään useita vuosia. Dramatistit voivat myös käyttää tekniikoita, kuten takakuvia, aikahyppyjä tai rinnakkaisia aikajanoja, tutkiakseen tarinan eri puolia.
6. Ääni:
Sävy on näytelmän yleinen tunnelma ja emotionaalinen laatu. Se voi olla vakava, koominen, traaginen, satiirinen tai näiden yhdistelmä. Näytelmän sävy vaikuttaa katsojan reaktioon ja tulkintaan.
Näitä elementtejä manipuloimalla ja kokeilemalla näytelmäkirjailijat luovat erilaisia draaman muotoja perinteisistä tragedioista ja komedioista kokeelliseen ja postmoderniin teatteriin. Jokaisella muodolla on ainutlaatuiset käytännöt ja tekniikat, joiden avulla dramatisterit voivat tutkia erilaisia teemoja, tunteita ja ideoita ja herättää yleisöltä erilaisia vastauksia.