Selitä, oi lempeä rouva, etkö kuule, mitä voin puhua Macbethiltä?

Sanan "Oi lempeä rouva, ei sinun tarvitse kuulla, mitä voin puhua" Macbeth puhuu Lady Macbethille Shakespearen näytelmän "Macbeth" 1. näytöksessä, kohtauksessa 7. Tässä kohtauksessa Macbeth pohtii kuningas Duncanin murhaa ja ilmaisee syyllisyytensä ja kauhunsa ajatuksesta. Hän kertoo Lady Macbethille, että hänen sanomansa ei sovi hänen kuulla, koska se on liian pimeää ja häiritsevää.

Macbethin sanat heijastavat hänen sisäistä konfliktiaan ja kamppailuaan omantuntonsa kanssa. Hän tietää, että Duncanin murha on kauhea rikos, mutta häntä ohjaa myös hänen kunnianhimonsa tulla kuninkaaksi. Hän yrittää vakuuttaa itselleen, että murha on välttämätön ja että hän voi tehdä sen ilman katumusta. Syyllisyys alkaa kuitenkin jo kuluttaa häntä, ja hän pelkää, mitä hän voisi sanoa tai tehdä, jos hän puhuu siitä lisää.

Lady Macbeth puolestaan ​​on häikäilemättömämpi ja kunnianhimoisempi kuin Macbeth. Hän on päättänyt auttaa häntä saavuttamaan tavoitteensa, vaikka se merkitsisi murhan tekemistä. Hän yrittää saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että murha on välttämätön ja että hän voi tehdä sen ilman seurauksia. Macbeth ei kuitenkaan ole yhtä helposti vakuuttunut, ja hän tietää, että murhalla on tuhoisa vaikutus häneen.

Linja "Oi lempeä rouva, ei sinun tarvitse kuulla, mitä voin puhua" on näytelmän avainhetki, koska se paljastaa Macbethin sisäisen konfliktin syvyyden ja hänen kamppailunsa omantunnon kanssa. Se myös korostaa eroa Macbethin ja Lady Macbethin hahmojen välillä ja luo pohjan seuraaville traagisille tapahtumille.