Kuninkaaksi tultuaan Macbethistä tulee yhä vainoharhaisempi ja armottomampi. Hän alkaa hallusinoida ja pelkää, että hänen voimansa viedään häneltä. Keisarillinen teema osoittaa tuhoisat vaikutukset, joita vallantahdolla voi olla yksilöön, varsinkin kun se johtaa väkivaltaan ja julmuuteen.
Keisarillinen teema liittyy myös jumalallisen oikeuden ajatukseen. Jumalallinen oikeus oli usko, että Jumala valitsi hallitsijat hallitsemaan alamaisiaan. Näytelmässä Duncan esitetään hyväntahtoisena ja oikeudenmukaisena hallitsijana, kun taas Macbeth nähdään tyrantina. Tämä viittaa siihen, että Macbeth on rikkonut asioiden luonnollista järjestystä tappamalla Duncanin ja kaappaamalla valtaistuimen, mikä lopulta johtaa hänen kaatumiseensa.
Keisarillinen teema on tärkeä Macbethin toiminnan syvempien seurausten ymmärtämisessä. Se korostaa kunnianhimon korruptoivaa voimaa ja osoittaa, kuinka ahneus, syyllisyys ja vainoharhaisuus voivat kuluttaa niitä, jotka pyrkivät saavuttamaan tai ylläpitämään valtaa.