Kun Hamlet tappaa Poloniuksen, Ophelia tulee hulluksi ja kuolee. Hulluudessaan hän laulaa lauluja ja puhuu arvoituksia. Monet hänen lauluistaan ja arvoituksistaan kertovat rakkaudesta. Jotkut uskovat, että Ophelian hulluus on teko, eikä hän ole todella rakastunut Hamletiin. He uskovat, että hän käyttää hulluutta suojellakseen itseään isänsä kuoleman ja Hamletin hylkäämisen aiheuttamalta tuskalta.
On monia syitä, miksi ihmiset uskovat Ophelian näyttelevän. Ensinnäkin hänen hulluutensa on hyvin äkillinen. Eräänä päivänä hän oli kunnossa, ja sitten hän oli yhtäkkiä vihainen. Tämä viittaa siihen, että hänen hulluutensa ei ole aito, vaan pikemminkin teko. Toiseksi Ophelian hulluus on erittäin kätevää. Sen avulla hän voi välttää isänsä kuoleman ja Hamletin hylkäämisen aiheuttaman tuskan. Kolmanneksi Ophelian hulluus on hyvin symbolista. Se edustaa hulluutta, joka voi johtua rakkaudesta, ja tragediaa, joka voi tapahtua, kun rakkaus ei ole vastannut.
Tietysti on myös mahdollista, että Ophelia on aidosti vihainen. Hän saattoi olla todella traumatisoitunut isänsä kuolemasta ja Hamletin hylkäämisestä. On myös mahdollista, että hän on yksinkertaisesti isänsä kuoleman suru ja omien syntiensä syyllisyyden vallassa. Viime kädessä jokainen päättää itse, toimiiko Ophelia vai ei.