halveksunta ja halveksunta:
* Poloniuksen tekopyhyys ja itsensä merkitys: Hamlet näkee Poloniuksen pompoosisena ja tekopyhänä hahmona, joka luennoi ja tunkeutuu jatkuvasti muihin. Hän pitää häntä puhvelina, kuten hänen kuuluisassa "kalakauppias" -loukkaantumisessa.
* Poloniuksen sekaannus ja manipulointi: Hamlet turhautuu Poloniuksen jatkuvasta puuttumisesta asioihinsa, etenkin hänen yritykset vakoilemaan häntä ja hallitakseen hänen suhdettaan Opheliaan.
* Poloniuksen oivalluksen ja viisauden puute: Hamlet pitää Poloniusta olevan naiivi ja tyhmä, kykenemätön ymmärtämään ihmisluonnon monimutkaisuutta tai hänen tekonsa todellisia motivaatioita.
turhautuminen ja viha:
* Poloniuksen rooli Ophelian pettämisessä: Hamlet syyttää Poloniusta isänsä kuolemasta ja myöhemmästä Ophelian manipuloinnista nähdessään hänet Claudiuksen machinaatioissa.
* Poloniuksen jatkuva petollinen: Hamlet ärsyttää Poloniuksen jatkuva läsnäolo ja hänen jatkuvat yritykset antaa neuvoja ja häiritä hänen asioitaan.
* Poloniuksen kyvyttömyys nähdä totuus: Hamlet on turhautunut Poloniuksen kyvyttömyys ymmärtää surunsa todellista luonnetta ja hänen vihansa syvyyttä Claudiusta kohtaan.
sääli ja valitettavasti kosketus:
* Poloniuksen traaginen kohtalo: Huolimatta halveksunnastaan, Hamlet ilmaisee Poloniuksen sääli hetken kuolemansa jälkeen. Hän tunnustaa miehen tyhmyyden, mutta tunnustaa myös olevansa yksinkertaisesti olosuhteiden uhri.
* Poloniuksen rakkaus Opheliaan: Vaikka Hamlet ei ole avoimesti sanottu, se voi pitää jonkin verran kunnioitusta Poloniuksen rakkaudesta tyttärensä suhteen, vaikka hän hylkää menetelmiensä.
Yhteenvetona Hamletin tunteet Poloniusta kohtaan ovat suurelta osin negatiivisia, jolle on ominaista halveksunta, turhautuminen ja viha. Poloniuksen tyhmyydelle ja hänen lopulliselle kohtalolleen on kuitenkin syytä. Viime kädessä Polonius edustaa tekopyhyyttä ja manipulointia, jota Hamlet näkee tunkeutuvan Tanskan tuomioistuimessa, mikä tekee hänestä halvensa ja halveksunnan kohteen.