Tämä tapahtuu näytöksessä 1, kohtaus 5, sen jälkeen, kun aave on puhunut Hamletille ja paljastanut olevansa hänen isänsä, kuningas. Hän kertoo Hamletille, että hänen veljensä Claudius murhasi hänet, joka sitten meni naimisiin Hamletin äidin Gertruden kanssa. Aave paljastaa myös, että hän on nyt loukussa kiirastulissa eikä voi levätä ennen kuin hänen murhansa on kostettu.
Juuri tämä ilmestys, erityisesti haamujen kostonhalu, vakuuttaa Hamletin siitä, että aave ei ole paha. Tässä syy:
* Aamun henkilöllisyys: Aave paljastaa itsensä Hamletin isänä, hahmona, jota Hamlet rakasti ja arvosti syvästi. Tämä tekee haamusta välittömästi sympaattisemman ja vähemmän todennäköisesti demonisen huijarin.
* Aamun motiivi: Aaveen oikeudenmukaisuuden halu ja rauhan kaipuu ovat ymmärrettäviä, jopa jaloja. Tämä vahvistaa Hamletin uskoa, että haamu on aito ja pyrkii oikaisemaan väärin.
* Aamun hahmo: Aavetta kuvataan surullisena, surullisena ja kohtalonsa rasittamana. Tämä lisää hänen uskottavuuttaan ja vakuuttaa Hamletin siitä, että hän on todellinen, kärsivä olento.
Vaikka Hamlet kamppailee edelleen epäilyksen kanssa ja kamppailee aaveen paljastuksen seurausten kanssa, hän on lopulta vakuuttunut siitä, että haamu on aito ja ansaitsee hänen luottamuksensa. Tämä vakaumus saa hänet etsimään kostoa Claudiukselle, murhaajalle, joka on riistänyt isänsä hengen ja hänen oikeutetun paikan valtaistuimella.